Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


maanantai, 23. huhtikuu 2012

Elvikälle uus rinsessa-asia

"Miksi mulla ei ole koskaan mitään kivoja vaatteita?" kysyy eräs neiti 5v, jolla on kaappi täynnä toinen toistaan söpömpää ja nätimpää ja kivempaa riepua. Neuloin siis tunikan. Pikkuneiti hallitsee poseeraamisen jalon taidon., Kuvat taattua kännykkälaatua, koittakaapa kestää.





On mulla sit viksu ja vilmaattinen poika!



Eikä mulla sitten muuta.

torstai, 8. maaliskuu 2012

Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

..on soinut päässäni taukoamatta noin viikon. Sen kunniaksi pitkästä aikaa vähän neuleita kehiin. Laiskana kuvaajana puolet neuleista ehtii muuttaa aina muualle ennen kuin saan aikaiseksi kuvata, saati sitten blogata, mutta neulottu on sitä sun tätä taas. Tiedättehän sen jutun, että mulla jää aina päälle sama neule? Kiva malli löytyy, sitten niitä neulotaan 10 ja viimeinen jää vakiona aina kesken. Silloin on kai taottava kun rauta on kuumaa, joten.. Pipoja! Ja poikasen lapasetkin.



Ja lisää pipoja!



Esikoiselle piti tehdä pipo. Kriteerit kuuluivat "iso, lörppä, keltainen" joten saamansa piti. Tikuttelin seiskaveikasta Wurmin. Sininen huivi Primaveraa ja malli stetsonista meni suoraan lahjakoppaan, punainen on.. ömm.. Teeteen Popparia ja varmaankin Lace ribbon. Neulottu varmaan kaksi vuotta sitten, käytössä ollut hyvin vähän.



Päivänä muutamana etsin käyttöä yksinäisille lankakerille. Törmäsinpä puolivahingossa Rinaan. Ja niitähän piti toki neuloa se 10. Annoin muutaman pois, muutaman vein töihin mukanani (siellä ne varmaan kaapissa edelleen odottelee). Nerokas huivi. Loistava yksinäisille kerille!



Seuraavaksi hurahdinkin sitten Wingspaniin.  Kaksi valmiina, kaksi kesken. Vain yksi kuvattu, koska annoin toisen pois ennen kuvaa, taas. Kastelin vain, en pingottanut, käärin kaulaani ja siinä se on siitä lähtien pysynytkin. Neulon näitä lisääkin, kiva huivi! Lankana tässä Novitan Polku. Ihan ei kerä riittänyt, piti vähän jatkaa jollakin epämääräjämälangalla. Ei haittaa.



Tyttäreni pyysi joskus neulomaan villatakin, valitsi itse langat (ja etenkin värit) lankakopasta ja näytti lehdestä kuvankin, että tällainen. Minä neuloin. Takki on ollut päällä tasan yhden kerran. Kylläpä kannatti taas.



Ennen joulun kävin kurssia muutaman viikon. Siellä istuessa ehti hyvin neulomaan kuuntelun lomassa, joten käytin ajan toki hyödyksi. Neljän kurssipäivän aikana neuloutui paita itselle, löysä ja mukava, tarkoitettu käytettäväksi pitkähihaisen trikoopaidan päällä. Paljon käytössä ollut, tykkäään!



(Ja arska perhana paistoi silmiin!)



Meillä on uusi perheenjäsen, ainakin melkein. Yhteishuoltokoira!

perjantai, 10. helmikuu 2012

Joululahja-asioita

Löysinpä muutaman ennen joulua otetun kuvan. Surkeita sisällä otettuja kuvia (ja yhdessä jopa vähäpukeinen mies, herrantähden) mutta onpahan todistusaineistoa sentään.

Minä tunnetusti aina jämähdän samaan malliin pitkäksi aikaa. Neuloinpa siis jouluksi aikamontaparia pöllökämmekkäitä.

Tässä surkea kuva pöllöstä vielä.

Tämä huivikuva on pohjanoteeraus. "Pidä sitä ny ku mä tarvin siitä jonkunlaisen kuvan edes, tää lähtee aamulla!"

Ajattelin kokeilla miten uuden puhelimeni kamera toimii. Toimihan se, ja (pitkän päänraapimisen jälkeen) sain jopa kuvan koneelle.

Okei, kuva on jopa ihan kelvollinen. Ainakin siitä näkee mitä se esittää. Taidanpa siis jatkossa kuvata neuleita puhelimella, kun osasin ihan itse purkaakin kuvat. Tosin minulla ei ole aavistustakaan MIHIN ne kuvat menivät, mutta kaipa ne jostain löytää..

lauantai, 3. joulukuu 2011

Ei lainahöyheniä, vaan ihan omat

Täällä on yksi hyvin onnellinen neuloja tänään. Ihan vaikka siksi, että hain juuri postista ihkauuden talvivarustukseni. Ei tarvitse enää palella villatakissa ulkona (niin, on mulla takkejakin, mutta en tykkää käyttää takkia) etenkin kun täällä Kaakonkulmalla aina tuulee. Villatakista puhkuu ja puhaltaa tunteella läpi. Mutta ennen sen esittelyä paiskaan kehiin muutaman neuleen.

Säärystimiä oli saatava, koska vanhat lörpöttää nilkoissa. Novitan Karusellia (ehtaa muovia, joo-o) paksummat ja kahta eri sorttista alpakkaa ohuemmat. Paksut on kivat. Noista toisista en tykkää.

Ja pipoja. Pipoputki ei ole päättynyt vieläkään. Niitä on poikaparat saaneet jaella kavereilleen lahjoiksikin, niin mittavia määriä niitä on valmistunut.. Ja toistakymmentä niitä näyttää edelleen lahjakopassa olevan.

Luulisin, että musta on Pallasta ja oranssi Nalle aloeveraa. Ehkä. En muista. Ja yllättäen hei malli on Kustoo, kukapa olisi uskonut..

Keskimmäinen on Seiskaveikkaa, reunimmaiset.. öms.. ei mitään muistikuvaa. Huomatkaa, että se EI ole Kustoo!

Sitten tuli käytyä lätkämatsissa taannoin (ei ikinä enää, kiitos) ja neuloin siellä istuessani sormet kohmeessa tuollaisen pikkulapsen myssyn. Ei sovi Elvikälle, pyh.

Vaihteen vuoksi taas tiskirättejä. (pakkoko se on mokomatkin aina kuvata?)

Neuloin yhdelle irkkikaverille Revontulen. Tuli ihan kiva, joskin sinne muutama virhe pääsi eksymään. Hups.

Itselle neuloin lörppänän myssyn, kamelinkarvalankaa, aika ihanaa. Ei se nyt ehkä niin hirmuisen hienon näköinen ole, mutta se on ihana!

Nonih, sitten se syy miksi nytjust oli pakko purkaa kuvat (jos joku tänne asti jaksoi raahautua, niin yksinoikeudella teille): mun uusi viitta <3

Voitko pysyä paikallas hei? No okei sit.

Miks sulla on aina kuvissa tommonen ilme? No perkele! Kelpaisko tämä sit?

Se on ihana. En riisu sitä ehkä koskaan. No jos vaikka kesällä. Ehkä.

tiistai, 13. syyskuu 2011

Joopa joo, elossa ollaan

Välillä mietin pitäisikö heittää koko blogi roskikseen kun ei jaksa viitsi huvita saa aikaseks ehdi muista kerkiä tehdä asialle mitään. Mutta kyllä mä edelleen neulon. Ja virkkaankin muutes, kattokaa vaikka. Kesäpipoja!

Oli hivenen hankala suostutella noita alamittaisia auttamaan kuvauksessa, mutta sainpahan kuitenkin 2/3 populasta esittelemään valmistuneita töitä. No, asenne ei ollut ehkä ihan kohdallaan, mutta onpahan hattutelineitä sentään. Siinä olis kustoo, kustoo, kustoo, kustoo ja muutama kustoo. En koskaan toista itseäni, ainakaan neuleissa, enhän?

No, tein mä yhden toisenlaisenkin pipon. Pojalle ja avustajalle on tulossa mätsäävät pipot ympäristön asennetta kompensoivalla teemalla. Avustajan oma on valmis, pojan oma puikoilla. Ja ei, kirjailu ei ole leipälajini, todellakaan. Yritin ensin oikeaoppisesti taiteen sääntöjen mukaan, mutta vetäsin sitten lopulta vaan vapaalla kädellä. Sopinee teemaan.. Elvikällä on päässään vanha kunnon kalorimetri. Tai siis uusi kunnon, koska se on edelleen lahjakopassa etsimässä kotiaan.

Ja tässä tarkempaa kuvaa siitä tekstistä vielä..

Olenpa tehnyt muutaman capusinenkin. Niitä meni jo johonkin hyväntekeväisyyskeräykseenkin pari. Pari huivihattua roikkuu Elvikän käsistä, ja kaulassa joku epämääräkaulurintapainen. Kuvassa näkyy myös syy siihen, että olen kerjännyt vinkunut vonkunut ostanut varastanut sukkalankajämiä sieltä ja täältä. Valmis se ei vielä ole piiiiitkään aikaan, mutta kyllä se siitä jonain vuonna.

Neuloinpa eräänä päivänä huivin. Sitten koeneuloin yhden #kaverin huivin.  Mannekiini alkoi hikeentyä koko hommaan tässä vaiheessa..

Ja parempaa kuvaa siitä koeneulotusta..

Elvikän piti myös saada esitellä huivinsa (aikaa sitten valmistunut ja jo reikäiseksi käytettykin). Tiskirättejäkin on tullut taas tehtyä isovinopino, mutta niistä ei koskaan kuvaan asti pääse kuin murto-osa.

Noh, sitten poseerattiin poseeraamisen ilosta.

Siinä se sitten melkein olikin. Laitetaan vielä loppukevennys kympin uutisten tyyliin. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Arpokaa itse sopivat sanat.

Kiittää, kuittaa ja kumartaa.

  • 369195.jpg