Asiaa!

Ei mulla sitten muuta. Keitänpä lisää kahvia.

Kyllä täällä neulotaan vaikkei päivitystahti päätä huimaakaan. Mulla vaan on ikävä tapa aloittaa kuussataa työtä samaan aikaan, jolloin mikään ei valmistu ikuisuuksiin. Tokihan pitää olla telkkarineule (tai kolme) ja pihaneule (tai viisi) jne.. Tämän hetkinen tilanne yhtä poikkeusta lukuunottamatta on aika normaali: aktiivisesti työn alla kaksi isoa huivia, yksi takki/paita, lapaset ja pipo.

Tässä sulassa sovussa Panache ja Icarus. Kumpikin odottaa jotakuta joka kerisi lisää lankaa. Vapaaehtoisia ei ole näkynyt. Ja kyllä, on mulla vyyhdinpuut ja kerijälaite, aikaa menisi monta minuuttia! Vaan ei jaksa.



Här vilar toukokuussa aloitettu Pinwheel itselleni. Lanka loppui kesken. Reunuksesta puuttuu ehkä 10 cm ja hihatkin pitäisi.. Ehkä joskus.



Sitten se poikkeus. Mä en neulo sukkia. Paitsi jos on pakko. Ja jos neulon, en ainakaan mielelläni. Niin että mikä mua vaivaa!? Olen parissa viikossa neulonut itselleni KOLMET sukat. Aloittanut (ja purkanut) yhden lisää, aloittanut uutta paria joista toinen on valmis, aloittanut KAHTA paria lisää!! Seonnut, totaalisen seonnut *pudistelee päätään* ei voi minkään..

Kahdet sukat joissa on lainattu idea täältä mutta ei noudatettu ohjetta likikään orjallisesti. Ja jalassa Socks of kindness.



Tuntemattomasta sukkalangasta (en muista mistä sain, vinkatkaa jos tunnistatte) perussukka pelkkää sileää, ainut omituisuus on kummallinen aloitus. Ylemmän kuvan tummanharmaista sukista jäänyt lanka pääsee Regia Galaxy-sukkien varreksi ja ruskeavalkokirjava ikivanha nalle on haluamassa ihan tavissukiksi.



Mähän en siis neulo sukkia. Tämä vaihe tuskin tulee toistumaan, joten otan kaiken irti niin kauan kun sitä kestää! Onpahan sitten sukkia seuraavaksi vuosikymmeneksi, neulon nimittäin vain itselleni nyt kun kerran sukatuttaa. Pakkosukkia neulotaan sitten taas joskus. En ole liki kahteen viikkoon edes koskenut mihinkään muuhun neuleeseen.

Johan onkin vierähtänyt hyvä tovi viimeisestä postauksesta. Syynä osittain se, että en osaa enää purkaa kuvia kamerasta.. Ensinnäkin iso kiitos kaikille jotka lähettivät kalatilkkuihin lankaa! Kaloja on jo tällainen pussillinen, kaikkineen ehkä noin 35 kappaletta. Ainakin 100 pitää olla peittoon, joten valmistumista saatte hetken jos toisenkin vielä odottaa.. Kuvassa on myös Kanervalta jouluyllätyspaketissa saatu lanka, joka vihdoinkin suvaitsi kertoa mikä haluaa isona olla.



Elvikän Pinwheel valmistui nopeasti, sitä oli kiva neuloa (paitsi ainaoikeinreunus), tykkään siitä paljon. Ikävä kyllä neiti itse ei halunnut edes sovittaa sitä, joten se siitä. Lankana Nalle kaksinkertaisena, toinen oli violettisävyinen pätkärääkätty ja toinen farkunsininen.



Ja sitten se nolo osuus. Sisko halusi pienen huivin. Ensimmäinen yritys oli epäonnistunut emämoka. Toinen yritys onnistui paremmin, sikäli kun tarkoituksena oli tehdä pieni huivi. Mikä säälittävä rääpäle! En voi mitenkään puolustella mokomaa, antakee anteeksi. Mitat surkeat 180 x 85 cm. Noloa! Lankana Tuilta saatu nimetön ohut villalanka kaksinkertaisena, puikot 3,5 mm ja kulutus n. 70g. Ihan nätti. Mut.. Katsokaa ny kuinka PIENI! Noloa.



No mutta osaan mä silti edelleen, tuo oli vain hetken hairahdus. Tämä menossa kaverille joka ihastui uuden pätkärääkätyn Nallen väreihin.



Kävinpä pyörähtämässä pääkaupungissa pikapuoliin eilen. Tapasin monta neulojaa ja onnistuin haalimaan paljon lankaa. Kiitokset vaan kaikille seurasta ja suurkiitokset Marjutille ja Jussille vieraanvaraisuudesta (ja kyvystä kestää meikäläisen epämääräisesti käyttäytyvä jälkikasvu) ja etenkin langasta ja telttakepeistä! Kiitos myös delelle, samokset ovat jo puikoilla.

Onko kellään pieniä jämiä Novitan Ainoa? Teen tilkkupeittoa Ainosta, mutta lanka loppuu armotta kesken. Kaikki värit ja ihan pienenpienet nyssäkätkin kelpaa, peitosta on tulossa vallan riemunkirjava muutenkin. Jos löytyy joutavia, tarjoapa ihmeessä!

Neuloin kaverille lahjaksi pöytäliinan. Oli mukava neuloa, joskin kaaviossa muutamassa kohtaa oli säätämistä. Aika äkkiä tuli valmiiksi ja lopputulos on mielestäni kaunis.

Muoks. liinan ohje löytyi täältä.



Neuloin myös pesukintaat miehelle ja naiselle. Naisen koko pieneen käteen tehty, miehen versio sellaiseen "normaaliin" miehen käpälään.



Ostin taannoin Mark&Kattensin Budgetia useamman kerän, poistohintaan. Harmittaa kun ko. langan valmistus lopetettiin, tykkään siitä tosi  paljon! Puolet puuvillaa ja puolet akryylia, 50g/150m. Tosi kiva lanka neuloa, ihanan pehmoinen ja neulottu pinta on tasainen ja kaunis. Neuloin Elvikälle ylhäältä alas (en ollut ennen kokeillut) paidan, josta meinasi tulla mekko, josta tulikin sitten tunika. Lankaa tuohon meni alle 100 grammaa, koko n. 86cm. Vähän suuntaa katsottu paristakin ohjeesta, mutta pääpiirteittäin omasta päästä. Tuli ihan kiva.

Osallistuin #neulonnan keskikesävaihtoon ja sain paketit eilen.

Nimwen lähetti minulle vyyhdin tosi nätin väristä Kamenaa. Pitänee opetella neulomaan huivi (eikä telttaa), pienet välikoon sukkapuikot, neuloja (ne onkin aina hukassa ja niitä tarvitaan Paljon!) salmiakkia ja kortin. Kiitos!



Elvikkä tuli pummimaan äiteen salmiakkeja. Ei sitten vissiin ollutkaan hyvää ;-) hyvä niin, mulle jäi enemmän!



Cranberry lähetti minulle toisen paketin. Hän sattui olemaan myös toinen niistä kelle itse lähetin lahjan, Talutin oli toinen. Cranberryn paketista löytyi teltan verran ihanan punaista Kamenaa (kannatti valittaa #neulonnalla ettei minulla ole huivilankaa..) karkkipussi, tosi nätti itse tehty kortti ja silmukkamerkkejä. Kiitos!



Tässä vielä parempi kuva kortista ja silmukkamerkeistä.



Tuhannet kiitokset molemmille, kumpikin paketti oli tosi mieluinen ja kaikki pääsee käyttöön, ennemmin tai myöhemmin. Karkit.. no, meni jo ;-)

Mitä tapahtuu kun kolme neulojaa lähtee festareille? Kukaan ei neulo, kuski kylläkin virkkasi joutessaan. Kaksi muuta keskittyivät olennaiseen, eli musiikkiin ja olueen.

Neuloja ite (mitään ei oo otettu!)



Neulojan ystävä (tuskin pulloa nähnytkään, hänkään!)



Se selväpäinen The kuski



Neulojalla on pari murtunutta kylkiluuta, tohjoksi potkaistu polvi, rikkinäiset rillit ja karmea kanuuna. Mutta oli se sen arvoista, ihan kaikki! Ai mikä?

No SCORPIONS!

On uusi tukka. Ja uudet arskat. Ja uusi hame. Ja kassi jonka kirkkoveneaiheesta on unohtunut airot. On pikku-paparazzi joka pölli äiteen kameran..



On myös ajoittain aurinkoista. Ja virhe huivissa **ttustanaprkl sentään. "Äiti, miksi sä aina sanot ettei me saada sanoa noin ja sanot ite aina ku neulot? Eiks neulominen ookaan kivaa?"

Se on pieni! Vain 200 x 90 cm.

Siskoni pyysi neulomaan Aquilan. Pienen sellaisen, ei ollenkaan saman kokoista kuin omani. Ja minä neuloin. Jokin kuitenkin meni pieleen.. pieleen.. pieleen.. Sen piti olla PIENI!!



Se ei ole pieni. Ei,eiei. 288 x 154 cm. Ei, se ei ole pieni! Minua vaivaa selvästikin jokin kirous. Minä ja pieni huivi emme sovi samaan lauseeseen, emme mitenkään. Hmph, ystävällinen kanssaneuloja lupasi vaihtaa kanssani lankaa jotta saan neulottua siskolleni uuden huivin (sen pienen). Nähtäväksi jää kuinka ämmän käy tällä kertaa..

Mutta on se silti kaunis. Eikö vain?




Tämä huivi ei meille jää. Siskoni ei sitä halua (koska se ei ole pieni) ja itse en toista näin suurta (ainakaan samaa mallia) tarvitse..

Muoks. Se on jotain niinkin tylsää kuin Novitan Nallea, puikot 6,5mm (5,5 oli huono ja kutosta ei löytynyt).

Huivin kokoarvailussa lähimmäksi osui Kukka arvauksella 270x150 cm. Toiseksi tuli Talutin melkein yhtä hyvällä arvauksella 270x138 cm. Hyviä arvauksia kaikilla! Ja se totuus.. TADAA:

                                        270 x 145 cm

Kukka ja Talutin, ilmoitelkaa ystävällisesti yhteystietonne niin laitan tulemaan postissa jotakin pientä :-)

Niin. Kyllähän siitä pitikin tulla iso. Mutta..



Jätetäänpä mitat vielä roikkumaan. Arvatkaapa kuinka korkea ja leveä se on! Lähimmäksi arvannut saa jäljelle jääneen (muutamaa metriä vajaan täyden) vyyhdin Kamenaa tai jotakin muuta pientä kivaa ;-) Mitat julkaistaan maanantai-iltana.

Ja ei, ei se mahtunut pingottumaan mihinkään, edes kaksinkerroin. Laitoinpa sen siis pokkana ulkoeteisen seinälle, kaksinkerroin. (ylemmän kuvan väri on oikea, seinää vasten kuvattuna näyttää ihan väärältä)



Tätä huivia takuttiin pitkään ja hartaasti. Kaavioissa oli virheitä, ja minä kantapään kautta löysin ne kaikki. Purkamista riitti, mutta tulos oli sen arvoinen! Viimeisessäkin kaaviossa oli joku päin peppua, riviltä 11 taisi puuttua pari kavennusta per mallikerta. Kaventelin sujuvasti ylimääräiset pois vaan, mutta jotenkin oudosti reunan silmukatkaan eivät menneet parilla kerroksella enää tasan. Noh, tehty on. Ja teenpä toisenkin, siskoni kävi kääntymässä äsken ja tilasi samanlaisen - joskin "paljon pienempi riittää kyl". Happamia, sanoi.. Nii!

Sainpa lopultakin valmiiksi jo viime kesänä neulotun takin samoksesta Elvikälle. Oli kaulusta ja nappeja vaille valmis jo heinäkuussa..



Kuvassa näkyvä keväthattu on jo armotta liian pieni, joten piti sitten äkkiä neuloa uusi. Nelosen puikot ja Novitan Ibiza, tuli ihan hauska hattu.

Neuloin siskolleni synttärilahjaksi Punkedin. Tai no, sen piti olla Punked. On siinä sentään ohjeen mukainen silmukkamäärä ja hihat. Raglanit tein hiukan toisella tavalla ja kavensin enemmän, jätin olkaimet pois ja laitoin vartalo-osaankin reikiä. Lanka ja puikot olivat myös jotain ihan muuta kuin ohjeessa. Oli tosi vaikea arvioida kokoa, mutta se osui ihan nappiin! Sisko myös piti lahjastaan aivan valtavasti, onnistuin siis täysin.



Ostinkin yhden lahjan. Ainahan sitä nyt aamutossuja tarvitsee!



Esikoiselleni neuloin ihan muuten vaan kämmekkäät. Hän halusi niistä kuvan blogiin. Lanka Jussia, malli takaraivosta, ihan perusperus-jutut. Mutta uusi omistaja käyttää niitä ylpeänä koulussa joka päivä.

Ei, en ole seonnut (enempää) vaan tämä menee kaverin miehelle synttärilahjaksi.. Toivokaamme, että saajan huumorintaju riittää.

Pyydettiin väliaikakuvaa palmikkohupparista. Neuloja ite ei ole ihan varma tuleeko siitä huppari vai sanomista, mutta aika näyttää. Tältä se kuitenkin näyttää nyt

Onko mitään kamalampaa kuin nousta ylös vain huomatakseen, että kahvi on loppu? Mitä tekee normaali ihminen? Juoksee vauhdilla lähikauppaan ostamaan lisää. Mitä tekee neuloja? Ottaa kuvia ja päivittää bloginsa. Jep.

Vihdoinkin valmistui aikaa sitten luvattu sukkapari. Noita sukkia on nyt neulottu neljä kappaletta kaikkiaan, kaksi purettu epämääräisten ongelmien vuoksi. Mutta siinä ne nyt ovat.. Kuvassa myös (myöskin aikaa sitten luvatut, jo aikaa sitten valmistuneetkin) villapöpät tutun vauvalle.



Ja mitkäs ne siinä kasassa lojuu? No tietenkin keskeneräiset huivit epämääräisinä myttyinä. Sulassa sovussa Icarus, Aquila ja Revontuli.



Olen myös ommellut, aika paljonkin. Pääosin vaippoja. Eilen yritin ommella Elvikälle mekkoa. Ensin ompelin hihanreiät umpeen, ja sitten kämmin vinokaitaleen kanssa samaiset hihanreiät. Silloin lensi mekko, katsotaan josko joskus.. Mutta tässä kuitenkin samanlaisia vaippoja vähän eri kokoisina ja eri materiaaleista. Vasemmanpuoleinen on isännän paidasta tehty, keskimmäinen trikoosta ja oikeanpuoleinen on tähän astisista paras sekä malliltaan että ompelujäljeltään, pul ja mikrofleece.



Ja nyt riitti päivitys. Juoksen (tai siis, ensin puen lapset, haen rattaat, etsin takkini ja raahustan) kauppaan hakemaan kahvia ja sitten lösähdän valtakuntaani loppupäiväksi. Eikös olekin mukavaa sanoa näin klo 9.05!



Mitä? Ai ai sotkuistako? Katsotaanpas sitten sitä SINUN työhuonettasi! ;-)

Kyllä mä neulonkin. Tällä hetkellä noin viiden huivin ja kahden sukkaparin, yhden pöytäliinan ja parin muun lisäksi tätä:



Elikä palmikkohuppari siitä olisi tulossa 1,5-vuotiaalle pojalle. Ohje omasta päästä, katsotaan mitä siitä isona tulee. So far näyttää hyvältä!

Kävimme pyörähtämässä Suomenlahden toisella puolen. Mukana oli edustava (ainakin kovaääninen) otos #neulonnan porukkaa irkistä ja pari vierailevaa tähteä Kaakonkulmalta. Yhteensä 10 erinomaisen itsehillinnän omaavaa naista meitä reissussa oli, kukaan ei ostanut lankaa eikä puikkoja enempää kuin jaksoi kantaa (uskokoon ken tahtoo.. Yksi jemmasi lankansa toisen kannettavaksi ja allekirjoittaneen reppu hajosi kun sinne survottiin vielä se viimeinenkin vyyhti) eikä kukaan rähjännyt, hukkunut eikä käyttäytynyt muutenkaan epäneulojamaisesti. Itse ostin ihan vain muutaman asian. Puikkoja lähti mukaan vain neljät ja lankaakin vain ihan vaatimaton määrä. No, totuudessa pysyäkseni ostin kyllä Titanwoolin  Merinoa 12 vyyhtiä, mutta niistä puolet oli muille! Itselleni siis VAIN 6 vyyhtiä. Kuittailuja telttaneulonnasta sateli suunnasta ja toisesta, mutta onneksi kanssaneuloja soputelttarintamalta oli aivan samaa mieltä kanssani: totta kai joka väriä pitää olla 200g.

Ja sitten kuvia. Sitä merinoa. Ihanaa! Nukun näiden kanssa!



Paksua huopuvaa villalankaa (200g), vironvillaa (300g)  ja pakollinen hahtuvakiekko (100g)..



Matka oli tosi kiva kaikin puolin. Laivamatka mennen tullen sujui hervottomien juttujen merkeissä, aika ei ehtinyt käydä ollenkaan pitkäksi. Kotiin ajoimme Mirrin kanssa vielä samana iltana, itse olin kotona vähän kahden jälkeen yöllä. Molemmat rättiväsyneinä räkätimme, hirnuimme ja ulvoimme naurusta koko matkan Helsingistä Kaakonkulmille. Jos tupakkamerkistä (ks. otsikko) saa revittyä huumoria 140 kilsan matkan, on oltava vähän väsynyt..

Sain lahjaksi iki-ihanat polvisukat irkkikaverilta enkä saa niistä kuvaa! Kameran linssinsuojus on jumissa. En ala!

Aloitin ihanan huivin edellisessä postauksessa mainitusta Kamenasta. Kaavio ei täsmää. Olisin saanut tämän vauhdilla valmiiksi, on tosi kiva ollut neuloa ja nopeasti on syntynyt tulosta. Tähän asti. En ala!

Neuloin kaverille sukkia. Neuloin yhden aikaa sitten, toisen hetki sitten. Ensimmäinen oli löysempi, joten purkasin koko sukan ja neuloin uuden. Ei, näin EI voi käydä.. Mutta kävi kuitenkin: toinen sukka oli neulottu eri kokoisilla puikoilla. Purkamaan taas. Nyt on valmiina siis yksi sukka ja toisen vartta muutama sentti. En ala!

Aloitin uuden huivin. Tai oikeastaan se on pöytäliina. Ei kerrota kellekään, kukaan ei huomaa. Alan!