Löysinpä muutaman ennen joulua otetun kuvan. Surkeita sisällä otettuja kuvia (ja yhdessä jopa vähäpukeinen mies, herrantähden) mutta onpahan todistusaineistoa sentään.

Minä tunnetusti aina jämähdän samaan malliin pitkäksi aikaa. Neuloinpa siis jouluksi aikamontaparia pöllökämmekkäitä.

Tässä surkea kuva pöllöstä vielä.

Tämä huivikuva on pohjanoteeraus. "Pidä sitä ny ku mä tarvin siitä jonkunlaisen kuvan edes, tää lähtee aamulla!"

Ajattelin kokeilla miten uuden puhelimeni kamera toimii. Toimihan se, ja (pitkän päänraapimisen jälkeen) sain jopa kuvan koneelle.

Okei, kuva on jopa ihan kelvollinen. Ainakin siitä näkee mitä se esittää. Taidanpa siis jatkossa kuvata neuleita puhelimella, kun osasin ihan itse purkaakin kuvat. Tosin minulla ei ole aavistustakaan MIHIN ne kuvat menivät, mutta kaipa ne jostain löytää..

Täällä on yksi hyvin onnellinen neuloja tänään. Ihan vaikka siksi, että hain juuri postista ihkauuden talvivarustukseni. Ei tarvitse enää palella villatakissa ulkona (niin, on mulla takkejakin, mutta en tykkää käyttää takkia) etenkin kun täällä Kaakonkulmalla aina tuulee. Villatakista puhkuu ja puhaltaa tunteella läpi. Mutta ennen sen esittelyä paiskaan kehiin muutaman neuleen.

Säärystimiä oli saatava, koska vanhat lörpöttää nilkoissa. Novitan Karusellia (ehtaa muovia, joo-o) paksummat ja kahta eri sorttista alpakkaa ohuemmat. Paksut on kivat. Noista toisista en tykkää.

Ja pipoja. Pipoputki ei ole päättynyt vieläkään. Niitä on poikaparat saaneet jaella kavereilleen lahjoiksikin, niin mittavia määriä niitä on valmistunut.. Ja toistakymmentä niitä näyttää edelleen lahjakopassa olevan.

Luulisin, että musta on Pallasta ja oranssi Nalle aloeveraa. Ehkä. En muista. Ja yllättäen hei malli on Kustoo, kukapa olisi uskonut..

Keskimmäinen on Seiskaveikkaa, reunimmaiset.. öms.. ei mitään muistikuvaa. Huomatkaa, että se EI ole Kustoo!

Sitten tuli käytyä lätkämatsissa taannoin (ei ikinä enää, kiitos) ja neuloin siellä istuessani sormet kohmeessa tuollaisen pikkulapsen myssyn. Ei sovi Elvikälle, pyh.

Vaihteen vuoksi taas tiskirättejä. (pakkoko se on mokomatkin aina kuvata?)

Neuloin yhdelle irkkikaverille Revontulen. Tuli ihan kiva, joskin sinne muutama virhe pääsi eksymään. Hups.

Itselle neuloin lörppänän myssyn, kamelinkarvalankaa, aika ihanaa. Ei se nyt ehkä niin hirmuisen hienon näköinen ole, mutta se on ihana!

Nonih, sitten se syy miksi nytjust oli pakko purkaa kuvat (jos joku tänne asti jaksoi raahautua, niin yksinoikeudella teille): mun uusi viitta <3

Voitko pysyä paikallas hei? No okei sit.

Miks sulla on aina kuvissa tommonen ilme? No perkele! Kelpaisko tämä sit?

Se on ihana. En riisu sitä ehkä koskaan. No jos vaikka kesällä. Ehkä.

Välillä mietin pitäisikö heittää koko blogi roskikseen kun ei jaksa viitsi huvita saa aikaseks ehdi muista kerkiä tehdä asialle mitään. Mutta kyllä mä edelleen neulon. Ja virkkaankin muutes, kattokaa vaikka. Kesäpipoja!

Oli hivenen hankala suostutella noita alamittaisia auttamaan kuvauksessa, mutta sainpahan kuitenkin 2/3 populasta esittelemään valmistuneita töitä. No, asenne ei ollut ehkä ihan kohdallaan, mutta onpahan hattutelineitä sentään. Siinä olis kustoo, kustoo, kustoo, kustoo ja muutama kustoo. En koskaan toista itseäni, ainakaan neuleissa, enhän?

No, tein mä yhden toisenlaisenkin pipon. Pojalle ja avustajalle on tulossa mätsäävät pipot ympäristön asennetta kompensoivalla teemalla. Avustajan oma on valmis, pojan oma puikoilla. Ja ei, kirjailu ei ole leipälajini, todellakaan. Yritin ensin oikeaoppisesti taiteen sääntöjen mukaan, mutta vetäsin sitten lopulta vaan vapaalla kädellä. Sopinee teemaan.. Elvikällä on päässään vanha kunnon kalorimetri. Tai siis uusi kunnon, koska se on edelleen lahjakopassa etsimässä kotiaan.

Ja tässä tarkempaa kuvaa siitä tekstistä vielä..

Olenpa tehnyt muutaman capusinenkin. Niitä meni jo johonkin hyväntekeväisyyskeräykseenkin pari. Pari huivihattua roikkuu Elvikän käsistä, ja kaulassa joku epämääräkaulurintapainen. Kuvassa näkyy myös syy siihen, että olen kerjännyt vinkunut vonkunut ostanut varastanut sukkalankajämiä sieltä ja täältä. Valmis se ei vielä ole piiiiitkään aikaan, mutta kyllä se siitä jonain vuonna.

Neuloinpa eräänä päivänä huivin. Sitten koeneuloin yhden #kaverin huivin.  Mannekiini alkoi hikeentyä koko hommaan tässä vaiheessa..

Ja parempaa kuvaa siitä koeneulotusta..

Elvikän piti myös saada esitellä huivinsa (aikaa sitten valmistunut ja jo reikäiseksi käytettykin). Tiskirättejäkin on tullut taas tehtyä isovinopino, mutta niistä ei koskaan kuvaan asti pääse kuin murto-osa.

Noh, sitten poseerattiin poseeraamisen ilosta.

Siinä se sitten melkein olikin. Laitetaan vielä loppukevennys kympin uutisten tyyliin. Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Arpokaa itse sopivat sanat.

Kiittää, kuittaa ja kumartaa.

Mihkä mää ton tädin kanssa vielä jourun!? Ensin se pakottaa mut käyttämään pinkkiä pipoa (okei, kuvan ajan sentään vaan) ja sitten se laittaa mut askartelemaan. Olen algeerinen askartelulle! Mut on ne aika hienoja, ensiyritykseksi ainakin.

Tiedätteko sen tunteen kun päässä vähän viiraa? Tai kun tulee sellanen Tyttömäinen Olo? Käykääpä kurkkaamassa kaverin blogista kuvaa minun hienosta uudesta kesähatustani!

(Ja älkää unta nähkö että mua nähtäis ulkona tuo päässä, no fucking way)

Pelkkiä kuvia vaan vaikka. On vähän pipotuttanut (ja niitä mokomia on jäänyt maailmalle aika monta kuvaamatontakin.) Ja noita rättipupuja on tullut tehtyä varmaankin tusinan verran. On siinä joku huivinrääpälekin.

Sitten on vähän huivituttanutkin. Tuosta langasta piti tulla paita. Ei tullut. Tuli lämmittelyhuivi ihan itelle, paljon ollut käytössä. Ihan kiva.

Ja vaihteeksi Revontulta taas. Etsii uutta kotia. (taisi jo löytää)

Hautajaishuivi. Mummo ei voi kuolla koska mulla ei ole hautajaishuivia. No nyt on. Ei kerrota kuitenkaan mummolle että se on valmis.

Pari seuraavaa neulottu vaan neulomisen ilosta, minne lie menossa. Punaisesta isäntä sanoi "no eiks toi nyt ole vähän pieni?!" Hyvin koulutettu mies. Tai totutettu liian isoihin huiveihin..

(Ja vielä pienempi hei)

Yhden lapseni opettaja lopettaa nyt keväällä. Halusin neuloa hänelle jotakin ja päädyin tällaiseen. Seuraksi menee myös calorimetry samasta langasta.

Luottolapsenvahdilleni (kohta 17v) synttärilahjaksi

Ja irkkikaverille tämä. Kummallinen huivi. Isäntä kysyi "no siis mikä TOI nyt on?!"

Mietin tuossa pihalla äsken, että monikohan teistä tietää miltä mun naamani näyttää. Peräpeili sen sijaan on varmaankin varsin tuttu jo kaikille..

Hengissä on. Neulottu on. On ensinnäkin tehty huiveja. Se on tulppaani, kaverille. Rutussa, sortsi!

Se on no kyllä te tiedätte mikä, ja päässä on baktus. Mallina poitsu 10vee. (huivi vois muuttaa muualle)

On tehty pipoja ja hurahdettu huivihattuihin. Ja kaulahuiveja, vaihteeks..

On neulottu Elvikälle tunika ja mekko. Ja virkattu myssyjä.

On yritetty kuvata kun Elvikkää alkoi ujostuttaa..

Ja saatu ujouspuuska kunnialla ohi.

On saatu lahjakortti (kiitos #rakkaat, tiedätte keitä olette!) ja ostettu kengät.

On osallistuttu #vaihtoon ja saatu paketti, oma on lähetetty vaan ei vielä perillä. On unohdettu kuvata huivi joka lähti paketissa, hmph!

Öttiäiset, ihanat, vaan kovin hankalat kuvata kehnolla kamerallani.

On haettu pari pientä kurpitsaa kotiin ja googletettu näppis savuten ideoita mihin niitä käyttää.

On aloitettu opiskelu, etänä. "Limerick!"

On puhuttu. Ugh.

Ei mulla muuta, kuin että käytiinpä kaverin kanssa Helsingissä. Nordia oli ihan kiva kauppa. Ostettiin vähän lankaa. Jos ette usko, käykää kaverin blogissa katsomassa kuva meikäläisestä ;)

Olen yleensä kesällä kauhean tuottelias, etenkin huivirintamalla. Pari näistä huiveista on kyllä jo aiemmin neulottu, mutta kuvasinpa kuitenkin (kun lopultakin sain langat pääteltyä..). Neuloin myös uudesta Ullasta hartialämmittimen, joka saa kunnian tulla esitellyksi ensin. Siis jokainenhan etenkin tänä kesänä on tarvinut paksua villahärpäkettä, eiks?

(Huomatkaa toisen liepeen kukkanen. joku törppö laittoi napinläven väärään paikkaan..)

Täysin tyytyväinen en ole, tuli vähän turhan reilu. Malli on kuitenkin nerokas, ja puikoilla onkin jo toinen.

No, niitä huiveja sitten kun kerran luvattiin. Seuraa sopivan kokoisia, isoja, valtava ja yksi pieni. Kyllä, luit oikein: pieni! Ensin virkattu simpukkahuivi, joka on menossa lahjaksi irkkikaverille. Toivottavasti on mieleinen. Ja voihan perse ku pöksyt lököttää, kaunis (haha) takalistoni ei ole ollenkaan edukseen!

Sitten sitä samaa vanhaa Vaniljaa, jota on tullut neulottua jo aika monta. Lankana joku bambu.

Ja f&f comfort shawl, joku bambu tässäkin, ja aika mones tätäkin mallia.

Revontulta pukkaa taas. Miten minä jämähdän aina samoihin malleihin? Kaikkia näitä huiveja on tehty Monta. Tämä menossa toiselle irkkikaverille, joka lähetti langan ja pyysi neulomaan "niin ison kuin langasta saa". Saamansa pitää. Kannattaakohan tälle nimenomaiselle neulojalle sanoa niin..?

 Noin. Käsi ylös, kuinka moni uskoi kun ylempänä luvattiin pieni huivi? Ei kukaan?! Te uskottomat! Hah, katsokaa!

Siirrytäänpä sitten niihin kuolemantapauksiin. Reilu kaksi viikkoa sitten kuoli oleellinen kapine, jota ilman on ollut tosi vaikea olla. Nimittäin lämminvesivaraaja. Perjantaina saatiin uusi. Olikin jo ikävä suihkuun.. Mutta koska peseytymättä ei voi olla, nerokas mieheni rakensi meille tilavan kylpyhuoneen loistavalla näköalalla. Ainoat haittapuolet muutamamiljoona hyttystä ja mahdolliset naapurin ukon tirkistelyt. Pikkuvikoja.

Varaajan kuolemasta selvittiin (isolla) rahalla ja kärsivällisyydellä, mutta toinen kuolemantapaus sattui torstaina 15.7. Siitä emme pääse yli rahalla, vaan tiedossa on iso ikävä pitkäksi aikaa. Remppa-koiraseni, ikävä on. Melkein 12 vuotta saimme koiramme pitää, vaan nyt se on poissa. Helle oli liikaa, reipas koira muuttui viikossa vanhaksi ja kuoli pois. Emme unohda. Rakastamme sinua, edelleen. Aina. Lepää rauhassa.

Heipparallaa pitkästä aikaa. Elämä on paiskonut suuntaan ja toiseen ja blogaaminen on jäänyt. Neulonut olen todella paljon, joten pidemmittä puheitta kuvia kehiin. Tässä ei ole läheskään kaikki puolen vuoden aikana neulotut. Osa on lähtenyt puikoilta suoraan käyttöön.

Ensin olisi kaulaliinoja. Alkutalven neuloin 2o2n-tyyliin, ja sitten siirryin vaativampiin. Niinku 1o1n ja silleen. Huomauttaisin, että langanpäät on nyt päätelty.

Sitten seuraa kolmiohuiveja.

Ja yks kaulaliinakin, tämä setti meni lahjaksi kurssin vetäjälle helmikuussa.

Ja pipoja. Paras aika neuloa niitä on toki keväällä kun niitä ei enää tarvitse. No on siinä kevätpipojakin.

Lapasvaihdossa sain peräti kolmet lapaset! Kuvattu jo helmikuussa, lumikasassa pihalla..

Samoihin aikoihin tuli neulottua ja kuvattua myös nämä.. Sukkia ei ole päätelty vieläkään.

Nämä tein tilauksesta, päättelinkin..

'

Kuvasin myös tusinan tiskirättejä, mutta joku törppö (kuvaaja ihan ite) sai kameran varjon kuvaan. Ei siis kuvaa. Sitten kuvasin kasan keskeneräisiä, jotka kaikki ovat aktiivisesti työn alla. Siinä on huivi, huivi, huivi, huivi.. Esteettisiä myttyjä, eiks?

Miten kuvataan julmetun iso peitto laittamatta sitä maahan? No, huonosti. Huomatkaa, että se on virkattu! Ja iso. Kuvittelitteko tosiaan että osaisin tehdä pienen? Piti siitä oikeasti tulle pieni ja sievä.

Ei mulla muuta kuin että Lapasvaihto olis taas ajankohtainen!

Elämä vie liikaa aikaa kaikelta muulta nykyään. Ehtii kyllä neuloa, mutta kuvaaminen ja naputtelu ja kaikki muu jotenkin vain jää.. Maailmalle on lähtenyt hyvin monta neuletta joista ei ole kuvaa ja joita en edes muista enää. Sen voin sanoa, että tänä vuonna olen neulonut ehdottomasti enemmän kuin koskaan ennen. Uskokaa tai älkää!

Edellisessä postauksessa esittelin hienon paketin jonka sain irkkivaihdossa. Colinettet puhuivat minulle heti, ja valmistakin syntyi aika vauhdilla. Se kuvaaminen taas.. No, tässä se nyt on. Kuva ei ole järin hyvä, livenä huivi on paljon kauniimpi. Ja niin ihanan pehmoinen ja mukava!

Pari muutakin huivia on tehty, ja niiden lisäksi useita paksuja puuvillaisia kaulaliinoja lapsille. Ne ovat kovassa käytössä tälläkin hetkellä (asteita -19 tänäkin aamuna) ja lapsille mieleisiä. Kuvia niistä ei ole. Piti neuloa myös Baktus, ja sen jälkeen Lacy baktus perään. Ensin mainittu on ollut kovassa käytössä, joten ei enää ole järin siisti ja sileä..

Ja sukkia. Pukinkonttiin. Isommat kokoa 46-47 ja muut meidän perheen lapsille, jonkun jalkaan aina sopii. Muutamat muutkin on tehty, vaan ne on jo paketoitu ja jemmattu aattoa odottamaan.

Itselleni neuloin Makkaralla-säärystimet kaksinkertaisesta nallesta maiharien päälle vedettäväksi. Mukavat ja lämpimät. Tykkään! Opettelin myös uusia asioita taas, ja virkkasin lapaset. Ikävä kyllä niistä tuli minulle liian isot, mutta teini nappasi ne käsiinsä ja kiitti kauniisti. Onni on iso(kätinen) perhe(enjäsen)!

Lapaset alpakasta tilauksesta pukinkonttiin. Peukuista tuli vähän omituiset, mutta saa luvan kelvata. (ja kuvakin väärin päin, mutta menköön)

Elvikkäkin sai virkatut lapaset.

Pipoja on syntynyt liukuhihnalta. Eskarin opettajat ja avustajat kulkevat minun tekemäni pipot päässään. Korvapipoja, eri värisinä ja koristettuna virkatulla kukkasella, näkyy pitkin koulun pihaa.

Yllätyksiäkin löytyi kun kaivelin laatikoitani. Joskus kaaaauan sitten olen neulonut vauvalle villatakin, mutta siitä puuttuu edelleen napit. Eikä se enää edes mahdu sille lapselle jolle se on tehty. Mitähän sille tekisi..

Tiskirättejä! Niitä on tehty ja jaeltu pitkin kyliä isot kasat. Kuvaan pääsi vain pieni otos. Saman verran odottelee saumanompelijaa. Onko sitä näkynyt? Käskekää käväisemään täällä jos näätte!

Ullan perinne-ekstraan tein pari tossuohjetta. Niistä lisää uudessa Ullassa, kunhan ilmestyy.

Näillä mennään.

Blogaaminen on nykyään niin vaikeeta ettei saa aikaseksi. Kun tyhmä kuvanpurku jakaa kuvat päivämäärien mukaisiin kansioihin, niin niitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa pitkin konetta kymmenestä eri kansiosta. Nyt oli kuitenkin niin hyvä syy, että jaksaa nähdä mokoman vaivan! Osallistuin irkkivaihtoon ja sain zeskalta iiiiiihanan paketin!

Siinä on Colinetten Cadenzaa 6 vyyhtiä, markkalankaa, fimomassoja.. Nappeja, magneetteja jääkaapin oveen, sorminukkeja, pastilleja, sukat! Ja vaikka mitä! Kiitos kiitos kiitos ihana zeska <3

Oman pakettini olen lähettänyt, mutta perille se ei ole vielä mennyt. Siitä siis lisää joskus toiste. Olen neulonut paljon ja hartaasti viime aikoina, mutta en ole juurikaan valmiita kuvannut. Sukkia olen tehnyt kymmenkunta paria, pipoja ja hattuja lapsille saman verran, kesken on oma huppari ja epälukuinen määrä kaikenlaista muuta. Tässä kuitenkin joitain valmistuneita töitä.

Virkkasin! Ihan oikeasti! Itse asiassa tuo on jo toinen laatuaan, ensimmäinen ei ole julkaisukelpoinen.. Värit eivät ole oikeat kuvassa, mutta livenä tuo on aivan ihana.

Kaverin tytölle synttärilahjaksi tällainen setti. Elvikälle itselleen piti tehdä samanlainen, mutta toki vaaleanpunainen.

Ja sukkia.. Nämä menivät kaverin pojille.

Näitä hattuja tein neljä putkeen. Ja viides on työn alla, isänikin haluaa samanlaisen. Ei kuitenkaan vaaleanpunaista. Kumma tyyppi!

Kun makaa kotona tekemättä mitään, tulee vahingossa neulottua yhtä sun toista. Hiljaiseloni aikana olen neulonut, neulonut ja neulonut. Pitänee jakaa valmiita vähän eri ryhmiin (ja viimeistellä ja päätellä jne iso kasa kaikkea) joten tässä postauksessa esiintyy vain muutama huivi.

Kyllä tiedätte mikä tämä on, joten..

Tämä jostain mohairhärpäkkeestä, en muista mitä lankaa, mutta ihan kiva tuli. Novitan jostain lehdestä suunnilleen ohjeen mukaan tehty. Puikot liian pienet, kasin puikot olis ollu aika jees. Mutta en omista. So sad.

Tämä Novitan Butterfly, malli stetsonista.

Nämä samaa tyyliä kuin edellinen. Noita on neulottu ainakin.. 4 tai 5 kuvassa olevien lisäksi. Keltainen Novitan Bambua ja punainen jotain hienoa mitä sain jouluyllärinä. Ei, en muista mitä lankaa, mutta ihanaa bambujotakin.

Keskimmäiseni tuli kysymään miksi mä ripustan huiveja puihin. Isäntä vastasi, että äiti laittaa ne sinne ettei rätkyt syö omenia.. Lintuverkoiksi mun huivejani ei olekaan vielä kukaan kutsunut!

En voi järin hyvin, enkä jaksa blogata, irkata, mitään. Menee koko energia hengissä pysymiseen (ei, en ole kuolemansairas, vain sairas) ja normaalielämästä suoriutumiseen. Olen neulonut paljon, mutta en jaksa kuvata enkä päätellä enkä plaah. En jaksaisi juuri nyt edes elää. Palaan asiaan kun voin paremmin, sitten joskus.

Kiitos teille kaikille ihanille jotka olette ajatelleet minua. Postilaatikosta on löytynyt milloin mitäkin ihanaa ja mukavaa ja kivaa! Huono omatunto tulee kyllä vähän niistä paketeistakin, kun en jaksa blogata enkä mitään niitäkään. Antakaa anteeksi. Kyllä arvostan, itku silmässä liikutuksesta olen jokaisen paketin avannut.

Kaveri pyysi tekemään lörppänän pipon. Minähän tein. Kaveri tykkää. Jee.

Ps. kävin ostamassa lisää sitä lankaa. 26 tötsää. Mut ei ne ollu mulle!

Noh. Jos varastomyynnistä saa kilon tötsän ohkasta huivilankaa alle 3e, niin täytyyhän sitä ostaa..

Hups.

Johan on aika taas vierähtänyt. Syynä harvaan blogaustahtiin on edelleen surkea kuvanpurku, joka vie älyttömästi aikaa ja hukkaa kuvat minne sattuu. Nyt luvassa paljon kuvia ja vähän löpinöitä.

Ensin Elvikän poncho, neulottu woolista, reunukset ja raita nallea.

Neuloin lapaset irkkikaverille pari kuukautta sitten, hän halusi pitkävartiset, lämpöiset ja punaiset. Saamansa piti.

Sain taannoin postia kaverilta. Piti tulla pari kirjaa, mutta pakettiin oli päätynyt aika lailla kaikkea muutakin. Ihana yllätys! Köyhä kiittää ja kumartaa. Suokaa anteeksi surkea kuva ja kaikki ylimääräinen roina mitä kuvassa näkyy. Ihana kasa lankaa ja ihana kasa kirjoja!

Paketissa oli myös lapsille (ja lapsenmielisille) jotakin. Elvikkä sanoi heti "nämä on minun" ja yritti haalia koko ison kasan syliinsä. Elvikkä otti myös omakseen ylemmässä kuvassa näkyvät kaverin itse kehräämät langat ja sanoi "minulle kaulaliina tästä". Vartin päästä hän tuli kysymään "onko se jo valmis?" (ja ei, se ei edelleenkään ole valmis..)

Siskoni pojalle neuloin ristiäislahjaksi peiton ja myssyn. Peittoon piti tulla vauvan nimikin, mutta virkkasin viimeisiä saumoja vielä kahdelta yöllä ennen ristiäisiä, niin en enää jaksanut nimikoida sitä..

Sukkiakin olen taas pitkästä aikaa neulonut. Tai neulonhan minä aina jotakin sukkaa, mutta harvemmin niistä valmista tulee. Nyt tuli vauhdilla jopa kaksi paria putkeen.

Ja tiskirättejä. Käsilaukussa kulkee aina tiskirätintekele mukana, ja paljon niitä on jäänyt suoraan puikoilta milloin minnekin kyläpaikkaan ja sukulaisiin. Eikö kaikilla muka ole lompakossa parsinneulaa!?

Ja huiveja. Salomoninsolmuhuivi on nätti kolmiohuivi, mutta ei minun tekemäni. Meille tuli yllättävä perheenlisäys kun 15-vuotias tytärpuoleni muutti meille. Hän on innostunut virkkaamaan kaikenlaista, ja virkkasi taannoisen blogiarvonnan voittajan pakettiin patalapun tiskirätin kaveriksi. Minusta on ihanaa että hän haluaa tehdä, ja lankaa riittää kahdellekin tässä talossa.. Paksut kaulaliinat ovat hamsterikuun satoa. Revontuli on ihan ohjeen mukaan tehty. Se vain on Ihan Liian Vihreä mulle! Ei se tuolta näyttänyt vyyhdillä, en minä voi tuota käyttää. Etsii uutta kotia.