Tässä mahan kasvaessa ja luppoajan uhkaavasti ollessa vähenemään päin olen päättänyt pari Tärkeää Asiaa.

1) En enää neulo montaa työtä päällekkäin, maksimissaan neljä työtä saa tästedes olla kesken (tässä kohdassa saa nauraa). Tähän ei toki lasketa ikuisuusprojekteja joiden valmistumisesta ei ole pienintäkään toivoa! Pyrin myös neulomaan jokaista keskeneräistä edes kerroksen päivässä.

2) En enää neulo jos vähänkin alkaa tylsistyttää, joko vaihdan työtä tai jätän neuleen nurkkaan odottamaan parempaa mielialaa. Väkisin pakertaminen vie fiiliksen.

3) Kannan mukanani käsilaukussa jotakin pientä työtä jota voin neuloa odotushuoneissa, kavereilla ja muissa paikoissa joissa suu käy ja kädet ovat jouten.

Tällä hetkellä kesken: villapaita (ikuisuusprojekti, ei lasketa neljään sallittuun keskeneräiseen), vauvan villahousut, hahtuvavaippahousut (punttia vajaa valmiit), kalatilkkupeitto (ei myöskään lasketa keskeneräisiin, koska tarkoitus on "käyttää kaikki jämäkerät ja langanloput tästä päivästä hamaan tulevaisuuteen"), fifi kaverille (yritys numero kaksi, ensimmäisessä oli virhe ja lanka oli mahdotonta purkaa) ja sny:lle tarkoitettu salaisuus.

Seuraavaksi (kunhan joku keskeneräinen valmistuu) pitäisi keksiä käyttöä seitsemälle kerälle Isoveli-lankaa. Niistä oli tarkoitus tulla villatakki, mutta fiilis lopahti ja nyt on ideapankki tyhjä. Aion myös opetella virkkaamaan neulottuja kappaleita kiinni toisiinsa, kalapeitto voisi valmistua nopeiten niin. Ompelemalla siinä menee ikä, terveys ja puoli eläkettä.. Toivottavasti joku voi minulle jossain vaiheessa näyttää miten se tehdään, minä kun en osaa virkata lainkaan..