Vähän käytettykin kelpaa. Puikoilla keskeneräisinä vanhemman pojan pipo, samaisen pojan villapuseron hihat (valmiina ehkä 8cm) ja isännän palatossut. Jotenkin niissäkin menee aikaa yllättävän paljon kun herran kengännumero on 47/48. Enää 2,5 palaa jäljellä, jospa saisi ne tänään tehtyä. Tarpeeksi aivoton elokuva taustalle pyörimään, mukava asento sohvalla ja ei muuta ku tekemään. Heti kun häiriötekijät on minimoitu (ts. lapset nukkumassa) aion toteuttaa tämän suunnitelman!

Oppiiko sitä ikinä tekemään vain yhtä työtä kerrallaan ja loppuun asti ennen uuden aloittamista? Vai onko tämä vain amatöörin ongelma..? Meikäläisen kärsivällisyydellä kaiken pitäisi olla valmista jo mieluiten eilen, ja uusi työ aloitetaan heti kun ensimmäiset kyllästymisen oireet kesken olevaa kohtaan ilmaantuvat.. Noh, dna:n sanoin, "elämä on".