Ennen:

Luot 5 silmukkaa kuten ohjeessa käsketään. Neulot 3 kerrosta oikein, paitsi että menet laskuissa sekaisin, et osaa laskea ainaoikeita kerroksia ja purat aloituksen. Luot silmukat uudestaan ja merkkaat neulotut kerrokset ruutupaperiin. Neulot kolme kerrosta ja huomaat, että aloitusreuna on liian löysä. Purat ja aloitat uudestaan.

Nyt:

Luot mitenkuten muutaman silmukan, neulot muutaman kerroksen, aloitat kaavion ja olet tyytyväinen. Tai sitten aloitat virkkausaloituksella. Tai jotenkin muuten. Et pura. Jos se on löysä, olkoon. Kukaan ei huomaa sitä koska se pingotetaan.

Ennen:

Tutkit kaaviota suurennuslasin kanssa viikon ennen aloittamista, tuskailet kun et ymmärrä kaavion merkkejä, saati sitten neulomisjärjestystä. Luet sanalliset ohjeet kolme kertaa. Valitset langan ja puikot orjallisesti ohjeen mukaan. Aloitat saman huivin 7 kertaa ja purat yhtä monta kertaa, koska et ymmärrä että yksi merkki voi tarkoittaa neljää silmukkaa. Annat takoa ajatuksen päähäsi ja aloitat vielä kerran.

Nyt:

Vilkaiset kaavion noin suunnilleen läpi, luet jonkun osan ohjeesta (ainakin sen missä kerrotaan miten tämä huivi aloitetaan) ja aloitat. Huomaat ettei lanka olekaan juuri se oikea, kiskot puikot irti ja aloitat toisesta (ja kolmannesta ja neljännestä) langasta. Ja vaihdat ainakin kerran puikotkin. Ja sitten päätät, ettei tämä malli olekaan hyvä. Päädyt takaisin ensimmäiseen lankaan ja ensimmäisiin puikkoihin. Neulot ihan toisen huivin.

Ennen:

Kaaviossa on neliö. Luet ohjeesta, että sen sisällä olevaa  toistetaan. Et ymmärrä. Kiroilet puolivälissä kerrosta kun silmukat ei täsmää. Itket ja  parut, revit tukkaa päästäsi ja annat (jälleen kerran) vääntää rautalangasta MITÄ se toistaminen tarkoittaa. Purat kerroksen ja neulot uudestaan.  Tujotat  kaaviota  alusta loppuun koko huivin neulomisen ajan, ja jos  kerrankin vilkaiset muualle, et enää tiedä missä  olit. Neulot siis huivia paikallasi istuen kunnes tukassasi kasvaa sammalta ja olet laihtunut 37 kiloa.

Nyt:

"Katos, tää toistettava onkin ihan helppo oppia ulkoa, hyvä homma". Vilkaiset  kaaviota silloin tällöin, neulot huivia pihalla ja kerhossa ja kaupan kassajonossa.

Ennen:

Huivissa on virhe. Yrität selvittää missä kohtaa se on tullut. Silmukka puuttuu. Lisäät lopulta ainoalla osaamallasi tavalla uuden silmukan ja jatkat. Seuraavalla kerroksella silmukoita puuttuu taas. Pitkän tuuminnan jälkeen päättelet, että neulot nurjalla silmukan ja langankierron yhteen. Kiroilet. Jatkat sitkeästi. Kohta huomaat, että silmukoita on pudonnut. Et osaa poimia niitä siivosti takaisin. Itket. Purat koko huivin, heität puikot nurkkaan ja päätät pyhästi neuloa pelkkiä patalappuja.

Nyt:

Huivissa on virhe. Silmukka puuttuu. Lisäät uuden huomaamattomalla tavalla ja jatkat. Koitat olla neulomatta langankiertoja yhteen silmukoiden kanssa, mutta ei se haittaa jos välillä käy niin. Elämä on. Silmukoita putoaa. Poimit ne takaisin, ja jos se ei näytä kovin hyvältä, ei se ole niin vaarallista. Ei sitä kukaan pingotuksen jälkeen huomaa. Ja jos huomaa, se on vain Käsityön Jälki prkl!

Ennen:

Neulot orjallisesti (et sitten neulonutkaan vaan niitä patalappuja) ohjeen mukaisen määrän mallikertoja, päättelet juuri niin kuin ohjeessa lukee etkä laita edes hapsuja jos ohjeessa ei käsketä laittaa. Pingotat huivin, päättelet langanpäät ja olet järjettömän tyytyväinen aikaansaannokseesi. Okei, onhan tuossa ja tuossa ja tuollakin virhe, mutta HEI kato ku mä osasin! Huomaat että huivi on liian pieni. Aloitat uuden.

Nyt:

"Hmm, tuleekohan tästä vähän pieni.. Jos mä neuloisin pari ylimääräistä.." Valitset myös isommat puikot ja paksumman langan kuin ohjeessa. Tulos: 3 m leveä huivi johon voi huoletta kääriytyä lapsineen, miehineen ja autoineen. Huomaat ettei väri sittenkään ole sinun värisi. Annat huivin pois ja etsit uuden ohjeen. Jokaisen tulevan huivin kohdalla teet saman "tuleekohan tästä vähän pieni"-erheen. Saat kyseenalaisen maineen soputelttaneulojana. Katselet soputelttojasi ja tuumit,  että muut ei vaan osaa tehdä tarpeeksi isoja. Happamia sanoi kanssaneuloja soputeltoista.  Niin kerta! Vaihdat kaverin kanssa  lankaa, ja kaveri antaa sinulle kolme vyyhtiä Kamenaa huivia varten. 1,5-vuotias lapsesi osoittaa lankoja ja sanoo "Teltta, neuloo!"